ARTIST’S STATEMENT

The themes are adaptations of parenthood, and of people and machinery at building and roadworks sites. I make observations of the similarities between the painting process and human interaction.

The pictures contain something that I can convey through painting and the movement of my brush. They are created through reflection and personal experiences, memories, or observations. I primarily paint with oil paints, sometimes with watercolour, and sometimes I draw.

Lumiaura suojakelillä (Snowplough in mild Weather) is an example of one of my paintings that relate to children and machinery, although no children are visible in the picture. The colour and light depict the mild weather, when the temperature hovers around zero. Sometimes as children, we joyfully jumped into the snowbank at the side of the road to await the shower of snow kicked up by the snowplough approaching from behind. The driver stopped the plough and came to tell us that it could be dangerous.

The work Muisto, nukenvaunut (Memory, Dolls’ Pram) is based on a personal experience of a shared game of practicing being a grandparent and parent. In other incomplete pictures featuring doll’s prams, the aim is to draw a parallel between the feeling of a small child’s and mother’s different strides. The adult’s stride is longer, the child’s is shorter; the child needs to take at least two steps to cover the same distance and time to match the adult’s single step. Dolls’ prams are a mode of transport, and they count as traffic just as much as trucks and diggers.

I cannot save the world alone, but perhaps I can with others, as a part of it.

Anna-Leena Vilhunen

Aiheet ovat muunnelmia vanhemmuudesta ja rakennus- ja tietyömaiden ihmisistä ja työkoneista. Teen huomioita maalausprosessin ja inhimillisen vuorovaikutuksen välisistä yhtäläisyyksistä.

Teoksissa on kyse jostain mitä voin ilmaista maalaamalla, liikuttamalla sivellintä. Ne syntyvät vapaan harkinnan ja omakohtaisten kokemusten, muistikuvien tai havaintojen kautta. Teen öljymaalauksia, jonkin verran myös akvarellimaalauksia ja piirustuksia.

Lumiaura suojakelillä on esimerkki työkoneisiin ja lapsiin liittyvistä teoksistani, vaikka siinä ei näy lapsia. Siinä väri ja valo kuvaavat vaikutelmaa suojakelistä, siitä kun lämpötila on nollassa. Joskus lapsena hyppäsimme iloisina tiensivuun lumipenkkaan odottamaan takaa lähestyvän auran lumisuihkua. Kuljettaja pysäytti auton ja tuli sanomaan, että se voi olla vaarallista.

Teos Muisto, nukenvaunut perustuu omakohtaiseen kokemukseen isovanhemmuuden ja vanhemmuuden harjoittelusta yhteisenä leikkinä. Toisissa keskeneräisissä nukenvaunut -aiheisissa teoksissa tavoitteena on rinnastaa tuntu pienen lapsen ja äidin keskenään erilaisista kävelyliikkeistä. Aikuisen askel on pidempi, lapsen lyhyempi, lapsi tarvitsee ainakin kaksi askelta samaan matkaan ja aikayksikköön kuin aikuinen yhteen. Nukenvaunut ovat kuljetus- tai liikkumisväline, ne ovat osa liikennettä kuten kuorma-autot ja lumiaurat.

En yksin pelasta maailmaa, mutta ehkä kyllä yhdessä muiden kanssa, osana sitä.

Anna-Leena Vilhunen